Lasten ja nuorten mielenterveys

12.11.2020

Kuuntelin radiokeskustelua reklamaatioista. Juontaja pohti, saako hän korvauksen jos puutarhakaupasta ostettu siemen on rikki, eikä siitä kasva haluttu kasvi. Ajatus rikkinäisestä siemenestä jäi pohdituttamaan.

Mitä jos tuo siemen on lapseni? Mitä jos se on mennyt rikki ja saanut särön, ihan huomaamatta? Voin lukea oppaita ja pyrkiä tekemään hänen kasvuympäristöstään hedelmällisen. Nyky-yhteiskunnan ristiaallokossa se on joskus haastavaa. Äitinä en tiedä mitään lamauttavampaa, kuin se huoli, mikä on omasta lapsestaan ja nuorisostamme.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut räjähdysmäisesti. Mistä tämä juontaa ja ennen kaikkea mitä asialle on tehtävissä?

Koronan myötä palveluiden tarve on moninkertaistunut. Toisaalta tämä aika on avannut yhteiskunnan silmät ongelmalle, joka on aikaisemmin lakaistu maton alle. Hallitus on panostanut nuorten jaksamiseen merkittävillä satsauksilla lasten, nuorten ja perheiden sosiaalipalveluihin, sekä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Olemme kuitenkin tässä juoksussa vahvasti jäljessä. Toimien nopea ja oikea kohdistaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kesällä 2019 Helsingin kaupungin nuorille tarjottava palvelu mielenterveyspalveluissa oli niin heikkoa, että kaupungin oma tarkastuslautakunta huomautti asiasta " Palvelut ovat pirstoutuneet kouluterveydenhuoltoon, Helsingin nuorisoasemalle ja terveyskeskuksiin". Näen keskeisenä ongelmana varhaiskasvatuksen, nuorisotyön ja mielenterveyspalveluiden jakaantuminen kolmelle eri hallinnon alalle. Turvallinen lapsen polku kulkee yhtenevää, katkeamatonta tietä. Tarvitsemme kokonaisvaltaisen suunnitelman, joka yhdistää eri hallinnonalojen palvelut.

Hyvääkin on tarkastuslautakunnan huomautuksen jälkeen tapahtunut. Kaupungin matalan kynnyksen palveluiden uusi konsepti Mieppi lanseerattiin 2019 lopussa Myllypurossa ja kesällä 2020 Kalasatamassa. Hieno avaus konkreettisten toimien tiellä, samoin kuin lokakuussa 2020 käyttöönotettu palveluseteli. Mutta miten varmistetaan riittävä henkilökunta, heidän jaksamisensa ja Mieppi - konseptin nopea laajentaminen koko Helsingin alueelle?

Palvelut on vietävä sinne missä hätä on ja toteutettava matalan kynnyksen palveluina. En osaa kuvitella nuorta hädän keskellä, kirjautumassa pankkitunnuksillaan verkkosivuille sopiakseen tapaamisen viikkojen päähän.

Mielenterveyspalveluiden ennaltaehkäiseviä toimia ei saa unohtaa. Jatkuva "haavojen sitominen" ei ole pitkällä tähtäimellä järkevää eikä edes taloudellista.

Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Toimitaan niin, ettei meidän kelkan perälauta vuoda ja saamme kasvatettua siemenemme ilman suurempia säröjä.